YLEISIMPIEN VESITUTKIMUSTEN TULOSTEN TULKINTA

Sisällysluettelo

A) Mikrobiologiset laatuvaatimukset

B) Kemialliset laatuvaatimukset

C) Kemialliset laatusuositukset

Talousveden laatukriteerit on Sosiaali- ja terveysministeriön toimesta jaettu laatuvaatimuksiin ja laatusuosituksiin, joista ensin mainitut koskevat vahingollisimpia aineita tai bakteereja. Suositusten ylittäminen merkitsee yleensä vain esteettistä ja teknistä haittaa. Veden laatuvaatimukset koskevat mikrobiologisia ja kemiallisia tekijöitä, jotka voivat olla suoranainen uhka terveydelle, suositukset liittyvät kemiallisiin ja muiksi luokiteltaviin perusanalyyseihin.

Yleisesti talousvedessä ei saa olla pieneliöitä ,loisia tai mitään aineita sellaisia määriä, että ne voivat olla haitaksi terveydelle. Talousveden tulee olla käyttötarkoitukseensa soveltuvaa, eikä se saa aiheuttaa haitallista syöpymistä tai saostumista vesilaitteissa.

A) MIKROBIOLOGISET LAATUVAATIMUKSET

*Suolistoperäiset enterokokit, laatuvaatimus 0 pmy/ 100 ml
Enscheria coli-bakteeria pidetään parhaana veden ulosteperäisen saastumisen osoittajana. Sitä esiintyy ihmisten ja tasalämpöisten eläinten suolistossa. Tähän bakteerisukuun kuuluu myös muualla kuin ihmisen tai eläinten suolistossa viihtyviä lajeja, mutta määrityksellä tavoitellaan nimenomaan suoliperäisiä lajeja. Esiintyminen vedessä voi osoittaa ulosteperäistä saastumista.

*Koliformiset bakteerit, laatusuositus alle 100 pmy/100 ml
Juomaveden hygieenisen laadun arvostelussa hyödynnetään koliformisten bakteerien määrää. Lukuun ottamatta edellä mainittua Escheria coli-bakteeria, koliformiset bakteerit voivat olla peräisin ulosteiden lisäksi myös jätevesistä, maaperästä tai kasveista. Niiden esiintyminen viittaa yleiseen likaantumiseen ja on usein viesti pintavesien pääsystä veteen.

B) KEMIALLISET LAATUVAATIMUKSET

*Arseeni, max 10mikrog/l
Arseeni eli arsenikki on pahimpia kaivoveden laadun pilaajia radonin ja uraanin ohella. Se on hajuton ja mauton karsinogeeninen (syöpää aiheuttava) myrkky, jota ei voi aistia. Sen on todettu lisäävän erityisesti ihosyöpäriskiä. Sen havaitsemiseksi tarvitaan vesianalyysiä. Arsenikille altistuminen pitkäaikaisesti 2-5 mg päiväannoksena voi aiheuttaa myrkytysoireita, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja heikkouden tunnetta raajoissa. Erityisesti musteliuskealueilla ( etenkin Pirkanmaa sekä Hattula-Tuusula-Mäntsälä-seudut) arseenia esiintyy kallioperässä paikoitellen runsaasti.

*Nitraatti max 50 mg/l , nitriitti max 0,5 mg/l
Nitraattia joutuu juomaveteen lannoitteista ja typpeä sisältävien aineiden hajoamisen seurauksena. Se on mauton ja hajuton, ei-aistinvaraisesti havaittava aine, joka on tuttu myös kaikille makkaransyöjille. Nykyihmiset saavat nitraattia lisäksi runsaasti tehoviljellyistä vihanneksista ja kasviksista. Runsaan altistumisen on joissakin tieteellisissä tutkimuksissa osoitettu lisäävän virtsarakon ja mahalaukun syöpää. Nitraatin haitallisten terveysvaikutusten riskiryhmässä ovat imeväisikäiset, joiden elimistössä nitraatista muodostuva nitriitti häiritsee punasolujen aineenvaihduntaa ja siten vaikeuttaa solujen hapensaantia. Nitriittiä muodostuu typpiyhdisteiden (esim.ammonium) epätäydellisen hapettumisen seurauksena.

* Fluoridi max 1,5 mg/l
Hajuton ja mauton, fluoridin havaitsemiseksi tarvitaan vesianalyysi. Suomen maaperässä sitä esiintyy rapakivialueilla etenkin Kymenlaaksossa ja rannikon myötäisesti Kaakkois- ja Lounais-Suomessa. Pienissä määrissä fluoridi on ihmiselle välttämätön, luuston ja hampaitten terveyden kannalta oleellinen hivenaine. Liiallinen saanti aiheuttaa helposti lohkeavan, säröilevän hammaskiilteen ja laikkuja kiilteeseen. Optimaalinen pitoisuus hampaitten terveyden kannalta on 0,8-1,2 mg F/l. Suurina pitoisuuksina fluoridi vaikuttaa hohkaluun rakenteeseen ja lisää murtumisherkkyyttä. Haitallisinta lapsille, aikuisillekaan ei pitkäaikaista käyttöä, jos pitoisuus >2 mg/l.

* Kupari max 2,0 mg/l
Jos kuparipitoisuus on korkea, vesi voi maistua karvaalta tai saniteettikalusteet ja hiukset saattavat värjäytyä vihertäviksi. Vaikkakin se on pieninä annoksina välttämätön hivenaine, suuret pitoisuudet ovat myrkyllisiä. Seurauksena voi olla maha-suolitulehdus. Talousveden alhainen seleenipitoisuus yhdistettynä korkeaan kuparipitoisuuteen on osasyyllinen maamme korkeaan sydän- ja verisuonisairastavuuteen. Lämpimän veden käyttöä juomavetenä on syytä välttää, sillä kupari on yleensä lähtöisin kuparisista vesijohdoista. Hapan vesi lisää putkiston korroosiota. Se kiihtyy entisestään, jos veden ph on <7, jolloin kuparia suojaavan oksidikerroksen muodostuminen estyy. Juomaveden kuparipitoisuus alenee vettä juoksuttamalla.

C) KEMIALLISET LAATUSUOSITUKSET

Veden laatusuosituksen mukaisia kemiallisia indikaattoreita on useita: alkaliteetti,alumiini, ammonium, haju, kloridi, pergamangnaattiluku, kovuus, maku, mangaani, pH, natrium ja radon sekä rauta, rikkivety, sameus, saostumat, sulfaatti, sähkönjohtavuus, suolat, uraani ja väriluku. Tiivistettynä helpoin tapa suojata putkistot korroosiolta on veden alkalointi, joka tarkoittaa yleensä pH:n kohotusta.

Tässä yhteydessä keskitytään alumiiniin, radoniin ja rautaan sekä kovuuteen ja pH:seen.

*Alumiini, max 0,2 mg/l
Alumiinilla, maankuoren yleisimmällä metallilla, uumoillaan olevan yhteyttä tiettyjen neurologisten tautien (mm. MS- sekä ALS-sairaudet) ja muistisairauksien mm. Alzheimerin taudin kehittymiseen. Happamilla alunasavimailla veden alumiinipitoisuus saattaa kohota useisiin milligrammoihin/l. Alumiinia voi liueta haitallisia määriä myös vesikalusteista tai alumiinisista astioista. Happamat marjat ja alumiinikattila on erityisen riskialtis yhdistelmä.

*Radon, max 1000 Bq (viitteellinen suositus <300 mg/l)
Etenkin uraanipitoisista graniittilajeista syntyy maaperässä radonia, väritäntä, hajutonta ja kaasumaista alkuainetta. Se liukenee veteen ja siirtyy vaivatta ilmaan. Suihkun tai juomavesiämpärien mukana sisätiloihin haihtuva radon lisää huoneilman radonpitoisuutta. Hyvä tuuletus auttaa asiaa. Säteilyyn sisältyy syöpäriski, joka juodun veden mukana keskittyy ruuansulatuselimistöön, etenkin vatsalaukkuun. Ruuansulatuskanavasta radon siirtyy vereen, josta se haihtuu hengitysilman mukana. Jos radonpitoisuus ylittää 1000 Bq/l, säteilyturvakeskus suosittaa myös muiden radioaktiivisten aineiden mittauttamista vedestä.

*Rauta, max 0,4 mg/l (viitteellinen suositus <0,2 mg/l)
Rautaa esiintyy yleisesti maaperässä. Se samentaa vettä ja saa veden näyttämään ruskealta. Ämpäreihin tai saniteetikalustoon voi muodostua öljymäinen, ruskeahko kalvo. Suussa rauta aistitaan epämiellyttävänä, metallisena makuna, pistävänä ja viipyilevänä tuntemuksena. Eri ihmiset havaitsevat raudan maun vaihtelevasti: joku aistii pitoisuuksia jo 0,5 mg/l kohdalla, toiset tarvitsevat kaksinkertaisen määrän tunnistaakseen makuhaitan vedessä. Raudan ei uskota aiheuttavan terveyshaittoja ainakaan kohtuullisissa määrissä. Ongelmien katsotaan olevan teknisiä putkiston saostumien ja värjäytymien muodossa.

* Kovuus, ei suositusta (viitteellinen < 12mikrodH tai Ca 100 mg/l)
Kova vesi >10mikrodH, pehmeä <5mikrodH.
'Kalkilla' eli kovuudella tarkoitetaan veteen liuenneita kalsiumia ja magnesiumia. Hivenaineina ne ovat ihmiselle terveellisiä, mutta kova vesi muodostaa lämmönvaihtimissa ja muissa vesilaitteissa kattilakiveä. Lämmönsiirto heikkenee ja kuivuessa alkaa muodostua saostumia. Kova vesi edellyttää myös enemmän pesuaineita kuin Suomessa yleisempi pehmeä vesi.

*pH, suositusalue 6,5-9,5
Suomalaisten rengaskaivojen vesi on yleensä happaman puolella(pH <6) tai huomattavasti hapanta (pH <6), porakaivot sekä emäksisiä (pH yli 7)että happamahkoja. Korroosio-ongelmat ovat yleisiä happaman veden putkistoissa. 'Kalkkinen' maku voi tuntua, jos veden pH-arvo on korkea (pH8-9). Silloin veteen on myös voinut liueta kallioperän koostumuksen vuoksi fluoridia, joka kannattaa mittauttaa etenkin lapsiperheissä.