| Lämpötila Co | Happi mg/l | % | Typpi µg/l | Fosfori µg/l | Klorofylli µg/l | |
| Pinta | 20,6 | 8,2 | 91 | - | 10 | 11 |
| Harppauskerros | 9,1 | 1,6 | 16 | - | - | - |
| Pohja | 8,2 | 0,6 | 5 | - | 16 | - |
Vesi oli kellertävää, väriluku selvästi alhaisempi kuin talvella. Pintavedessä happipitoisuus oli hyvä, mutta 10 metrin syvyydessä heikohko ja pohjan lähellä happi oli lähes kokonaan lopussa. Kesän happitilanne ei ole runsaan 10 vuoden aikana juurikaan muuttunut. Kokonaisfosforin pitoisuus pintavedessä oli sama kuin talvella eli alhaisin yli 10 vuoteen ja pohjan lähelläkin alhaisempi kuin talvella.
Harppauskerroksessa lämpötila muuttuu lyhyellä syvyyserolla monta astetta. Sillä on vaikutusta nimenomaan järven veden sekoittumiseen. Syksyisin ja keväisin harppauskerroksen lämpötilaero tasoittuu ja silloin koko vesimassa pääsee sekoittumaan. Silloin, kun harppauskerros on oikein selvä, niin esim. hapekkaampi pintakerrosten vesi ei pääse syvälle ja harppauskerroksen alapuolella olevassa vesimassassa on vain niukasti happea.