| Lämpötila Co | Happi mg/l | % | Typpi µg/l | Fosfori µg/l | Klorofylli µg/l | |
| Pinta | 20,8 | 8,1 | 80 | - | 11 | - |
| Harppauskerros | 13,7 | 0,7 | 6 | - | - | - |
| Pohja | 7,6 | 0,2 | 2 | - | 18 | - |
Vesi oli kellertävää, väriluku selvästi alhaisempi kuin talvella. Pintavedessä happipitoisuus oli varsin hyvä, mutta viiden metrin syvyydessä huono ja pohjan lähellä happi oli lähes kokonaan lopussa. Tilanne ei ole runsaan 10 vuoden aikana juurikaan muuttunut. Kokonaisfosforin pitoisuus pintavedessä oli alhaisin yli 10 vuoteen ja pohjan lähellä sama kuin talvella.
Harppauskerroksessa lämpötila muuttuu lyhyellä syvyyserolla monta astetta. Sillä on vaikutusta nimenomaan järven veden sekoittumiseen. Syksyisin ja keväisin harppauskerroksen lämpötilaero tasoittuu ja silloin koko vesimassa pääsee sekoittumaan. Silloin, kun harppauskerros on oikein selvä, niin esim. hapekkaampi pintakerrosten vesi ei pääse syvälle ja harppauskerroksen alapuolella olevassa vesimassassa on vain niukasti happea.